Epäilemättä viimeisen vuosikymmenen puhutuin, analysoitu ja silti heikoimmin kehitetty peli Spec Ops: The Line täyttää lähes kymmenen vuotta vuonna 2021. pelkkää legendaarista videopeliyhteisössä.
Spec Ops: The Line, Yagerin kehittämä ja vuonna 2012 julkaistu sotilasjoukkoihin perustuva taktinen ampuja, oli lievästi sanottuna yllätys. Tarkasteltaessa sen laatikkotaidetta ja täysin vaikuttamatonta markkinointimateriaalia saadaan vaikutelma, että Spec Ops: The Line on vain ontto yritys hyödyntää COD: n vauhtia.
Kuitenkin pari tuntia pelin jälkeen pelaajat olisivat jo kokeneet järkyttäviä tarinahetkiä, ristiriitaisia tunteita ja paljon muuta. Spec Ops: The Line on todella yksi merkittävimmistä saavutuksista videopelien tarinankerronnan kannalta, mutta onko se ikääntynyt hyvin?
Onko Spec Ops: The Line edelleen yhtä tehokas vuonna 2021?
Mikä tekee pelistä todella järkyttävän?
On vähäteltävää ehdottaa, että videopelien uskottavuus tarinankerronnan välineenä on pitkä matka. Mennyttä sukupolvea hallitsivat kerrontaan perustuvat pelit, jotka liikuttivat yleisöä tehokkaalla tarinankerronnallaan naimisissa pätevän pelin kanssa.
Pelit kuten sodan jumala , Viimeinen meistä osa II , ja monet muut tekivät erittäin rohkeita valintoja tarinan ja pelattavuuden suhteen. Pelaajat ovat siis saaneet kokea monenlaisia tunteita vuodesta 2012 lähtien, eivätkä ole vieraita rohkeille kertomuksille.
Silti Spec Ops: The Line ei ole järkyttävä sokkiarvon tai kumoamisen vuoksi. Yleisön odotusten kumoaminen Spec Ops: The Line -tapahtumaan tapahtuu monella tasolla. Ensinnäkin peli saa aavistamattomat pelaajat ostamaan ulkonäönsä run-of-the-mill-ampujana.
Sen pehmeä ulkonäkö piilottaa pelin todella järkyttävät syvyydet. Hahmot, aivan kuten pelaajat, ovat menossa tehtävään melko rutiininomaisena kokemuksena, joka heillä on ollut ennen, vain jotta he ymmärtäisivät kuinka väärässä he olivat.
Vaikka pelaamista ja väkivaltaa on paljon, loppujen lopuksi Spec Ops: The Line todella järkyttävät piirteet ovat aivoissa, joilla se sekoittuu pelaajan kanssa. Sekä pelattavuuden että visuaalisten ehdotusten kautta peli hiipii pelaajan päälle ja pudottaa sananlaskun kirveen.
Onko peli hauska pelata?
Lyhyt vastaus kysymykseen on todennäköisesti harhaanjohtava ja äkillinen 'Ei'. Silti totuus on, että pelin ei koskaan ollut tarkoitus olla 'hauskaa'. Toki pelaajat voivat löytää jonkin verran nautintoa monista ammuntagallerioista, jotka pelaavat samalla tavalla, lukuun ottamatta muutamia käsikirjoitettuja jaksoja.
Pelattavuus on parhaimmillaan alkeellista ja sanaa 'taktinen' käytetään hyvin vapaasti. Pelattavuus on outoa siinä mielessä, että se tuntuu vain hankalalta ja epämukavalta, mikä on loistava siirto Yagerilta välittääkseen hahmon tunteet pelaajalle.
Tunne 'jotain ei ole oikein' välitetään pelaajalle, ei vain tarinan, vaan myös pelin kautta. Spec Ops: The Line (tarkoittaa grafiikkaa ja taidetyyliä) esitys on suunnilleen niin karkea kuin voisi odottaa peliltä vuodelta 2012.
Yllättäen ikääntynyt grafiikka ei koskaan tule pelaajan ja hänen upotuksensa välille. Lisäksi tämä oli kiistatta Nolan Northin paras esitys.
Johtopäätös
Loppujen lopuksi, jos pelaaja voi sivuuttaa osan pelin ja pelin ikävyydestä grafiikkaosastolla, heillä on hyvä aika. Yllättäen hyvin harvat pelit vuoden 2012 jälkeen ovat pystyneet vastaamaan Spec Ops: The Line -peliin todella naurettavan tarinankerronnan kannalta.
Huolimatta todella suuresta määrästä upeita, rohkeita tarinoita peleissä. Tekniset tiedot: Linja pysyy koskemattomana.
